Nyt on muutama homma hoidettu jotka on roikkunut ilmassa, huhuhu.

Siskoni on koko vuoden sanonut et tää ei oo sun vuosi, onneks tästä vuodesta on enään jäljellä 63 päivää ja 8h 40min!

Ehkä se vielä kääntyy, ja sitä parempaa jostain tulee...

Opettellen antaan itselleni anteeksi - se on loppuvuoden päämäärä.

Huhuh, leikkipalatsi...miljoona lasta. Vaiks mulla oli ihan mulle teetetyt korvatulpat korvissa oli se tuskaa, ei edes tarttenu suositella poikia 3,5h jälkee lähtee sielt. Sit tapasin Satun ja pojat ulkona ja ne tuli meille hetkeks, nautittiin Satun kaa muutama lasi viiniä ja nyt ihana heittäytyä sohvalle.

Noxu on Isak:la synttäreillä, kohta hakeen sitä, pitäis ajaa sen kaveri naapuri kylään, toivottavasti ei oo kauheen liukasta kun on kesäkumit vielä alla. Melkoinen myrsky ulkona. Talvi on tullut.

Ihana sit kömpiä viltin alle ja lukea kirjaa, olla nukahtamatta sohvalle kun sen jälkeen ei oikee uni enää tule. Muuten rauhallinen perjantai ilta...kuten tavallista. Kerään voimia huomiselle, 3 tuntia kirkuvien lasten seassa, hauskaa not. No sit ne on ohi, ilta varmaan menee rauhallisesti kun Isak on täällä.

  Nyt hakeen viikatemies kotiin... Varmasti ollu pelottvat juhlat, toivottavati saa nukuttua kun ei oikeen kestä mitään pelottavaa tai jännittävää tuo Noxelsson..

ja iski valtava kaipuu.

Itken, miksi, miks?????????

Vaihtaisin sun kanssa paikkaa, ei sun aika ollu vielä. Onneksi et makaa siellä kylmässä maassa, en varmaan olis kestäny sitä ajatusta, et oot yksin pimeessä ja kylmässä. Sanon ja uskon siihen et kaikella on tarkoitus mut en enää vittu tiedä, missä tarkoitus et sä lähdit, missä tarkoitus et kaikki ne lapset kuoleen vanhemman käden kautta, missä tarkoitus et kuollaan sodan kautta, mitä ne kaikki on tehnyt, miks just niiden aika on tullu?

Tiedäks siitä kun me muutettiin tänne olit aina yhteydessä muhun, joko jos olit käymässä täällä tai sit jos olit suomessa, täällä kun olit sait usein olla meil yötä. Vitsi, kun tyhmä olin, ajattelin kokoajan et kun me juteltiin niin tajusit sun ongelman, et kyl sä heräät ja huomaat mitä kaikkee se on tehnyt sulle ja uskoin et haet apua...

Syksy 2009 kun oltiin laitettu hertsikan kämppä vaihtoon sulle roihkkaan, ja meidän piti olla erillään, olit boodassa ja soitit kokoajan, kerroit et olit lähteny myrskyssä ulos vesille sillä pikkuveneelle, yritin puhua järkee sulle mut et kuunnellu. Soitin Ilkalle ja pyysin et soittaa ja juttelee sun kanssa... Näitä tapahtu jokunen kerta. Ja edellis kesänä kun olit yksin boodassa pyysin et Saara kattoo sun perään, naapuri Juha soittelikin aina välillä et mitä tapahtu jos sä et soitellu. Sen vuoden 2009 jälkeen soitit mulle jatkuvasti, hyvällä ja huonolla, päivittäin, ennenkun hankin uuden puhelimen ja sain samalla uuden numeron päätin etten voinut antaa sitä enää sulle kun en jaksanu niitä puheluja ja viestjä joissa kerroit kaikesta ja uhkaist milloin millä. Sen jälkeen jäikin skype ja maili... kunnes jouduin poistaan sut skypestäkin. Maililla sit olit kokoajan yhteydessä, ei mennyt päivääkään niiden 3 vuoden aikana kun susta ei kuulunut mitään.

Tyhjyys tuli 9.3, odotin joka ilta et sulta tulee joku viesti et mun puhelin piippaa kun tulee maili...hiljaiseksi se jäi.

Jotenki se et sut on polttohaudattu lohdutta, sun ei tartte olla siellä kylmässä. Sit kun mun aika tulee, nii lähden suoraan helvettiin, siel on lämmintä ja varmaan kovemmat menot:)

Ne sanoo kun on ikävä on rakastanut.

enkä pääse oikeen käyntiin. Hoidellut asioita ja mietin kuinka pärjään taloudellisesti, 3kr tilillä, nice, auto varmaan menee myyntiin, en tiedä sit kuinka teen Noxun jalkapallotreenien kanssa kun tiistai treenit on sen verran myöhään.

Kauhee päänsärky ja ollut ylhäällä suurimman osan yöstä. Silmäpussit sen kun kasvaa. Noh...

Ahdistaa, kaikki.

Kaippa ne järjestyy.

...kömmin takas peiton alle.

Koska en ole mikään Runebergi, voi olla et kaikki ajatukseni ei tule oikealla tavalla ulos kirjoittaessa. Tän blogin ajatus on oikeastaan mun ajatukset Mikalle, puhua tai kirjoittaa sitä mitä en enään voi sanoa sille. Siks en oikeastaan ajattele kauheesti miten tekstit tulee kun suurimman osan mun ajatuksista ja muistoista hän tietää. Blogista ei tiedä kuin muutamat.

Siksi jos joku mun ajatus tai mielipide tuntuu vieraalle niin multa voi aina kysyä sen taustaa.

Heidi:

Olen pahoillani jos ymmärsit tekstin N väärin, tiedän että jos joku niin sinä olet tukenut ja auttanut sitä paljon. Mitä tarkoitan on lähinnä sitä epävirrallista sijaa jonka "ulkopuoliset eli ei omat lapset" saa tämmöisessä tilanteessa.

Arvostan suuresti apua jonka olet antanut N, kiitän myös sua siitä. Myös N arvostaa kaikkea mitä olet tehnyt. Toivon että muistat sen aina, oli mitä on ja tapahtu mitä tapahtu.

Tiedän ettemme ole vielä siellä että uskallamme kysyä toisiltamme et mitä kukin tarkoittaa jutuilla ja tapahtumilla - kirjoituksilla - mutta toivon että päästään vielä sinne. En ikinä ole toivonu sulle pahaa.

tälle illalle. Lauantaina uudet kavereille, onneks ei kotona. Pitää vaan kestää muutama tunti leikkipaikassa ja sen jälkeen Isak tulee meille yöks ja pojat on niin innoissaan, voi olla et jos jaksan vien ne uimaan sunnuntai aamuna. Tää viikko on pojille yhtä juhlaa kun perjantaina on Isak synttäri juhlat, teemana scary... saas nähä nukkuuko sen jälkeen:)

Ihanaa kun pääsee tällä kertaa pikkaisen helpommalla.

Tähän aikaan 9 vuotta sitten- N ja S oli just kömpiny sänkyyn. Multa meni vedet, kerroin sulle ja sait paniikin... Soitin Haikaranpesään ja sanoivat et oo vaan kotona niin kauan kun jaksat. Sä heittäydyit sohvalle walkmanit korvissa ja kuuntelit rauhoittavaa musiikkia, hahahha, naurettiin myöhemmin sitä et sä tarttit rauhoittavaa ja olit ihan stressaantunut. Lähettiin sit joskus 22 maissa sairaalaan, olin saanut huoneen jossa oli kylpyamme kun ajattelin et olisin halunnut synnyttää siellä mutta kun pääsin sänkyyn ja he katsoivat kuinka paljon olin auki niin ilmoitti siinä vaiheessa et ei enää voi antaa mitään puuduttavia et ilokaasu on ainoa jota voin ottaa ja sitä ei saanut kylpyyn mukaan joten se jäi sikseen. Olit vierelläni kokoajan ja kestit sen vaikka luulit ettet kestä..

23.57, hän sit syntyi - meidän raukkauden lapsi. Ei maailman kaunein vauva mut meidän.

Tässä sitä ollaan 9 vuotta myöhemmin, ilman sua. Tuut puuttuun kaikista kuvista, kaikista tapahtumista. Noxu ei oikeen osaa kaivata sua mutta tiedän et joskus, jossain vaiheessa se kaipuu omaan isää tulee. En varmaan enään tuu muistaan joka ikistä tapahtumaa... toivon että se muistaa ne hetket jotka vietti sun kanssa aina. Toivon et ihmiset puhuu hänelle susta niin että muistosi ei unohdu, niin että hän oppii tuntemaan edes vähän sua heidän kautta, sillä kaikilla on vaan hyvää sanottavaa. Me tullaan muistaan sua yhdessä, lupaan ettei ikinä tule semmosta päivää jolloin susta ei saa puhua. Pidän sut aina sydämessäni.

Hyvää syntymäpäivä Noxu Pate - toivoo mamma ja pappa   

Kuvat yöstä jolloin saimme Noxelssonin. Kuvat ei oo niin hyviä kun ei oo scanneria..