Muutama päivä mennyt kun viimeeks kirjoitin.. en ole vaan jaksanut.

On niin paljon ajatuksia kokoajan mitä pyörii päässä... välillä raskasta. Oltiin K kanssa pe iltana ulkona...kokonaiset 1,5h tanssimassa kunnes en enää jaksanut, rupes tuntuu tosi pahalle. Soitin S ja sanoin et jos ne haluu lähtee viel ulos niin olen kotona kohta..

Pähkäilin tänään et miks me ei kerrota meidän lapsille meidän lapsuudestamme sillä kaikilla joilla on arpia kantaa mukanasa jotain mitä ei voi untohtaa ja melkeen aina se on muokannu meidät semmoseks mitä olemme, jotku oppii ja osaa kääntää pahat hyväks ja toiset ei osaa ja jatkaa tuhon linjaa.

Siis miks me ei kerrota, sillä meidän lapset on niitä jotka elää meidän virheiden kanssa myös. Kukaan ei oo täydellinen ja kaikki me kadutaan jotain, EI ole ihmistä joka ei kadu mitään, ja jos on niin niitä on vaan 1%, eli en oikeesti usko etteikö meillä kaikilla ole jotain mitä me kadutaan, jotain mitä ollaan tehty tai jotain jota on jäänyt tekemättä. Koska jos meillä on arpia niin meillä on on ollut elämää, kaikki ei aina hyvää ja arvet on siellä muistuttaakeen tapahtuneesta... niin että me ei unohdeta... fyysiset sekä psyykkiset arvet.. mietin vaan... ehkä meidän päätöksiä vanhempina ymmärrettäis paremmin ja jotenkin tuntuu ikävälle ettei tunne sitä ihmistä joka on aina ollut omassa elämässä mukana, joka on antanut elämän meille. Mulla on aika etäinen suhden omaan äitiini, se on aina ollu aika etäinen, me ei olla oikeastaan ikinä puhuttu mistään. Muistan yhden kerran boodassa kun istuttiin iltamyöhällä keittiönpöydän äärellä niin äiti puhu niistä vanhoista tapahtumista ja sanoi ettei meidän olis pitänyt tarttee nähä niitä, tiedän sen koska ei kukaan vanhempi toivo että lapsensa näkee mitään pahaa etenkään omia vanhempia kohtaan. Meidän äiti ei ole ikinä sanonut mulle, en usko et muillekaan et se rakastaa meitä, en muista et olisin saanut siltä haleja pienenä, muistan et kun olin kipeenä niin se toi ruokani sänkyyn ja tarkisti vointini, silloin tuntu et se välittää.

On niin paljon asioita joita vieläkin pitää opetella ja asioita joiden kanssa pitää oppia elämään. Parasta olis ollut jos sen olisi tehnyt silloin kun jotain ikävää tapahtu koska kun niitä tulee ja tulee niin ne kasaantuu ja sit on vaikeeta selvittää ajatuksia.

Muistan kun oltiin boodassa yks kerta, tais jolla joku kesä, ehkä juhannus... Itkit ja kerroit kuinka sun oli niin suunnaton ikävä Aarnea, juteltiin kauan ja myöhemmin pyysin et olisit hakenu ammattiapua puhuaksees kaikista menneisyyden asioista, mut et tehnyt sitä ikinä.. Toivon et N ja E kävisi juttelemassa kaikista asioista niin et ne oppii käsittelemään vastoinkäymisiä oikealla tavalla.. et ketju katkee..

Me yritetään vaan selvitä ilman sua, me kaikki...

Från
    Kom ihåg mig
URL

Säkerhetskod
     

Kommentar

A hundred days have made me older Since the last time that I saw your pretty face. A thousand lies have made me colder, and I don't think I can look at this the same... But all the miles that separate.. disappear now when I'm dreaming of your faceI...

...haluaisin niin olla sun kanssa. Pähkäiltäis kaikkee mitä tehtäis boodas, mitä päivän aikana on tapahtunut... kaikkea ja koko elämää... kaipaan sua niin paljon. Nään ja tunnen sut lähelläni, kiitos et oot kansssani. Toivon et muutkin rakkaasi sais ...

Mahtavaa ja ihanaa, vuoden lämpimipiä päiviä. Mietin vielä kaikkee mitä tehtiin, pääsiäisinä, kevään tullessa... kaikkina niinä 12 kevättä ja kesää jotka saatiin. Muistelen ja toivon aikaa taaksepäin. Tein poijille lahjan jost sä niiiiiin tykkäisit j...

mä annan perkis, kaikille siitä mikä tuntuu ihan vitun vaikeelle. En vaan jaksa tätä taistelua kaikkea vastaan. Oon aina ollu taistelija mut en vaan enään jaksa. Silti, rakastan niin paljon kaikkia - poikiani ??? Sisreeni jotka on kaikkeni. Ystävät...