On niin monta ihmistä jolle kuuluu kiitos ja koita saada kerrottua sulle ne nyt kun olen kirjoitus tuulella:)

Pikkusiskoni:

Tykkäs sua paljon, oli aina auttamassa, pyysi sut sinne kun voit huonosti. Oli välikätemme silloin kun oli pakko koska se oli ainoa kaikista ihmisistä joka käsitteli sua kunnioituksella kaiken keskellä, halasi ja kertoi sulle kuinka paljon susta tykkäsi. Kantaa sua vielä niin paljon mukanaan, muistaa aina sen päivän kun istuit yksin Tenstassa penkillä eikä sillä ollu aikaa jäädä jutteleen sun kanssa kun sen piti mennä treenaan, sitä kaduttaa...

Se apu jonka se on antanut mulle - ei voi sanoilla kuvailla, pelasti varmaan henkeni. Kaunein ihminen maan päällä.

Isosiskoni:

On taustalla ollu tukenani kokoajan, vaikka ei ota kantaa, tiedämme että veri on vettä sakeampaa. Olet niin rakas.

Tuot sen vauhdin elämääni mitä aina välillä tartten.

N:

Vanhin lapseni - rakastan sua yli kaiken ja olen ylpeä susta. Kiitos että jaksat. Mika oli sinulle kun oma isä, jossain määrin enemmänkin. Tuntuu pahalle kun ihmiset ei anna sulle sitä virallista sijaa surra Mikaa, olit 4-vuotiaasta osana meidän jokapäivästä perhettä ja hän oli myös sinun isä! Sulla on oikeus samaan suruun kun hänen lapsillaan.

A:

Olet kaunis ihminen, vois melkeen kuvitella että olet saanut Mikan sydämen. Kannat meidän muiden puolesta niin paljon huolta et toivon että et ikinä unohda itseäsi. Sinun ansioista moni meistä voi paremmin mitä aikaisemmin. Olet joutunut kasvaan aikuiseksi liian nopeasti. Olit myös niin läsnä meidän perheessämme, sulla kuuluu myös sama oikeus suruun kuten hänen lapsillaan.

Heidi:

Pyydän anteeksi että toin sulle lisätuskaa. Kiitos että hoidit Mikan hautajaiset ja kiitos et käyt siellä muistamassa häntä. En tiedä missä vaiheessa meidän kommunikaation kaatui, milloin emme enään ymmärtäneet mitä puhuimme toisillemme. Toivottavasti voidaan vielä viettää vanhuuden päivät rannalla etelässä, drinkki kädessä.

Noxun synttäreitä ja olen pähkäilly ja pähkäillyt mitä hankkia sille, kun ei oo oikeen toivonu muuta kun sika kalliita juttuja...Iphone, ipad jne.

No löysin muutaman jutun, toivottavasti tykkää. Huomenna meille tulee vaan sisareita ja serkkuja käväseen ja sit lauantaina Noxu saa viedä 5 kaveria leikkimaailmaan, uuteen jonka ne on tohon meidän lähelle just avannu.

Tänään on ollut aika raskas päivä, ikävä sua ja paha olo siitä että et ole täällä. Viime vuonna et ollu mukana Noxun synttäreil etkä tuonu sille mitään lahjaakaan, taisit soittaa, en muista. Olit varmaan jo niin huonossa kunnossa. Vuotta aikaisemmin olit mukana kun pidin Noxulle synttärit, autoit ja oli ihan mukavaa.

Välillä ajatus siit et en voi jakaa mitää enään sun kanssa tuntuu kummalliselta, halusin aina sanoa et oo mun kaveri silti kun kaipaan keskustelujamme, sitä et me voidaan jakaa kaikkee. Pyysin sulta monta kertaa et jos voitais olla kavereita mut se ei riittäny sulle, en halunnu ikinä menettää sua ystävänä. Joskus sitä tajuu rakkauden suuruden vasta kun sen on menettäny. Pyysin sulta et olisit antanut sille opettaja naiselle mahdollisuuden, ehkä se olis voinu auttaa sua... mut sanoit et ikinä... Rakastin varmaan sua tietämättäni niin paljon et olisin vaan halunnut et oot onnellinen, jos ei mun kanssa niin jonkun muun kanssa.

Oot kokoajan mukanani, näen susta niin todellisia unia et aamulla mietin et oliko se todellista vai...

Kyyneleet ei lopu, toivon et ne loppuu kun en jaksa voida näin koko ajan. En jaksa olla yksin, en jaksa miettiä ja tuntea sitä kipua jonka sä tunsit. Jos olis mahdollisuus valikoida, ottaisin ajan takas vuotta ennen Noxun syntymää...kun kaikki oli vielä hyvin. Tai jos oikeesti vois valikoida, haluaisin sut nyt sillä elämän kokemuksella joka sulla on mutta raittiina.

Onhan sulla hyvä olla siellä missä olet?

Haluaisin että olisit täällä poikamme syntymäpäivänä. Laitan tän vielä koska tää on teistä kahdesta lempikuvani.