Hyvää syntymäpäivää. Onnellinen poika innoissaan vohveli aamupalastaan ja lahjoista.

On niin monta ihmistä jolle kuuluu kiitos ja koita saada kerrottua sulle ne nyt kun olen kirjoitus tuulella:)

Pikkusiskoni:

Tykkäs sua paljon, oli aina auttamassa, pyysi sut sinne kun voit huonosti. Oli välikätemme silloin kun oli pakko koska se oli ainoa kaikista ihmisistä joka käsitteli sua kunnioituksella kaiken keskellä, halasi ja kertoi sulle kuinka paljon susta tykkäsi. Kantaa sua vielä niin paljon mukanaan, muistaa aina sen päivän kun istuit yksin Tenstassa penkillä eikä sillä ollu aikaa jäädä jutteleen sun kanssa kun sen piti mennä treenaan, sitä kaduttaa...

Se apu jonka se on antanut mulle - ei voi sanoilla kuvailla, pelasti varmaan henkeni. Kaunein ihminen maan päällä.

Isosiskoni:

On taustalla ollu tukenani kokoajan, vaikka ei ota kantaa, tiedämme että veri on vettä sakeampaa. Olet niin rakas.

Tuot sen vauhdin elämääni mitä aina välillä tartten.

N:

Vanhin lapseni - rakastan sua yli kaiken ja olen ylpeä susta. Kiitos että jaksat. Mika oli sinulle kun oma isä, jossain määrin enemmänkin. Tuntuu pahalle kun ihmiset ei anna sulle sitä virallista sijaa surra Mikaa, olit 4-vuotiaasta osana meidän jokapäivästä perhettä ja hän oli myös sinun isä! Sulla on oikeus samaan suruun kun hänen lapsillaan.

A:

Olet kaunis ihminen, vois melkeen kuvitella että olet saanut Mikan sydämen. Kannat meidän muiden puolesta niin paljon huolta et toivon että et ikinä unohda itseäsi. Sinun ansioista moni meistä voi paremmin mitä aikaisemmin. Olet joutunut kasvaan aikuiseksi liian nopeasti. Olit myös niin läsnä meidän perheessämme, sulla kuuluu myös sama oikeus suruun kuten hänen lapsillaan.

Heidi:

Pyydän anteeksi että toin sulle lisätuskaa. Kiitos että hoidit Mikan hautajaiset ja kiitos et käyt siellä muistamassa häntä. En tiedä missä vaiheessa meidän kommunikaation kaatui, milloin emme enään ymmärtäneet mitä puhuimme toisillemme. Toivottavasti voidaan vielä viettää vanhuuden päivät rannalla etelässä, drinkki kädessä.

Noxun synttäreitä ja olen pähkäilly ja pähkäillyt mitä hankkia sille, kun ei oo oikeen toivonu muuta kun sika kalliita juttuja...Iphone, ipad jne.

No löysin muutaman jutun, toivottavasti tykkää. Huomenna meille tulee vaan sisareita ja serkkuja käväseen ja sit lauantaina Noxu saa viedä 5 kaveria leikkimaailmaan, uuteen jonka ne on tohon meidän lähelle just avannu.

Tänään on ollut aika raskas päivä, ikävä sua ja paha olo siitä että et ole täällä. Viime vuonna et ollu mukana Noxun synttäreil etkä tuonu sille mitään lahjaakaan, taisit soittaa, en muista. Olit varmaan jo niin huonossa kunnossa. Vuotta aikaisemmin olit mukana kun pidin Noxulle synttärit, autoit ja oli ihan mukavaa.

Välillä ajatus siit et en voi jakaa mitää enään sun kanssa tuntuu kummalliselta, halusin aina sanoa et oo mun kaveri silti kun kaipaan keskustelujamme, sitä et me voidaan jakaa kaikkee. Pyysin sulta monta kertaa et jos voitais olla kavereita mut se ei riittäny sulle, en halunnu ikinä menettää sua ystävänä. Joskus sitä tajuu rakkauden suuruden vasta kun sen on menettäny. Pyysin sulta et olisit antanut sille opettaja naiselle mahdollisuuden, ehkä se olis voinu auttaa sua... mut sanoit et ikinä... Rakastin varmaan sua tietämättäni niin paljon et olisin vaan halunnut et oot onnellinen, jos ei mun kanssa niin jonkun muun kanssa.

Oot kokoajan mukanani, näen susta niin todellisia unia et aamulla mietin et oliko se todellista vai...

Kyyneleet ei lopu, toivon et ne loppuu kun en jaksa voida näin koko ajan. En jaksa olla yksin, en jaksa miettiä ja tuntea sitä kipua jonka sä tunsit. Jos olis mahdollisuus valikoida, ottaisin ajan takas vuotta ennen Noxun syntymää...kun kaikki oli vielä hyvin. Tai jos oikeesti vois valikoida, haluaisin sut nyt sillä elämän kokemuksella joka sulla on mutta raittiina.

Onhan sulla hyvä olla siellä missä olet?

Haluaisin että olisit täällä poikamme syntymäpäivänä. Laitan tän vielä koska tää on teistä kahdesta lempikuvani.    

Hitsi kun viikonloppu meni taas nopeesti. Oli aivan ihanaa kun N oli täällä. Sai vaarilta uuden puhelimen ja taitaa olla aika tyytyväinen. Pääsi myös shoppaileen vaatteita perjantaina. Lauantaina oltiin syömässä meidän isän ja nuorimman veljeni kanssa. Oli tosi mukava viikonloppu, vaikka ei ehditty edes puoltakaan siitä mitä olin ajatellu et tehdään. Jäi taas jälleen ikävä N vaan mut toivonmukaan saadaan nähdä sitä paljon enemmän jatkossa. Olen niin ylpeä siitä minkälainen hänestä on tullut, kuinka hyvä ja ajattelevainen ihminen hän on.   

Paikalliseen:-) ihanaa voida tehä miltä tuntuu. Noxu nukkuu ja N hoitaa. Kiitos kulta. Nyt moikkaan vanhoja vanhoja perhe ystäviä.

Vuosi menee aina käsittämättömän nopeesti, ei sitä tajukaan. Tässä vaiheessa on hyvä et menee niin et pääsee kauas ja ehkä oppii taas toimimaan jotenkin normaalisti. Ahdistaa niin paljon, Noxun synttärit, sun synttärit, isän päivä, joulu, uusi vuosi... Vois vaan nukkua pois ne.

Meillä oli Noxun kanssa edellisiltana pieni yhteydenotto tai oikeastaan se sai kohtauksen kun sen nettiaika oli mennyt...oli jopa saanut pidennetyn ajan... menee överiks tuo Minecraft. Sillon tuntu et pitäiskö soittaa neitokaiselle joka tuntee sen paremmin ja kysyä et mitäs nyt tehdään kun se kuulema tietää asiamme paremmin...

Ja vielä, kuinka moni kävi sua kattomassa täällä kun asuit, ensi autossa ja sit siel pikku bunkkerissasi?????? Kuinka moni niistä ns. hyvistä ystävistä soitti sulle ja kysy mitä kuuluu, miten voit? Kuinka monta kertaa se sun "paras kaverisi" kävi sua täällä kattomassa??? En väitä etteikö se koittanu auttaa sua siellä mut aika yksin sut jätettiin tänne.

Kaikki ne jotka ei tuntenu sua, jotka oli hyvänpäivätuttuja, olikin sit ekoja kritisoimaan ja kommentoimaan ja tietämään asioiden laidat paremmin kun sinä ja minä. Niin ja se muistosivusi jonka poikasi perusti kauniina eleenä, kuinka paljon siellä on jaettu muistoja susta?

Okej, yritän jättää sen jutun mut välillä vielä kiuhuttaa..Jätän tän tähän sillä en oikeesti välitä mitä muut ajattelee, ne jotka tuntee mut ja on nähnyt ja ollut osallisena sun, mun ja Noxun elämää täällä, ne tietää.

Pitäis yrittää järkätä Noxun synttäreitä mut ei oikeesti kiinnosta, enkä jaksais.

Pari kuvaa viimevuoden synttäreiltä, teemana Halloween. Ja veljeni ei ollut paikallinen Halloween mustanaamio...oli vaan ollut nenäleikkauksessa:)

Lainaan sanoja jotka kertoo kaiken sen mitä ajattelen...

Seems like it was yesterday
When I saw your face
You told me how proud you were,
But I walked away
If only I knew what I know today
Ooh, ooh

I would hold you in my arms
I would take the pain away
Thank you for all you've done
Forgive all your mistakes
There's nothing I wouldn't do
To hear your voice again
Sometimes I wanna call you
But I know you won't be there

Oh, I'm sorry for blaming you
For everything I just couldn't do
And I've hurt myself by hurting you

Some days I feel broke inside
But I won't admit
Sometimes I just wanna hide
'Cause it's you I miss
And it's so hard to say goodbye
When it comes to this, ooh

Would you tell me I was wrong?
Would you help me understand?
Are you looking down upon me?
Are you proud of who I am?

There's nothing I wouldn't do
To have just one more chance
To look into your eyes
And see you looking back

Oh, I'm sorry for blaming you
For everything I just couldn't do
And I've hurt myself, oh

If I had just one more day
I would tell you how much that I've missed you
Since you've been away
Ooh, it's dangerous
It's so out of line
To try and turn back time

I'm sorry for blaming you
For everything I just couldn't do
And I've hurt myself..
By hurting you

Muutama päivä mennyt kun viimeeks kirjoitin.. en ole vaan jaksanut.

On niin paljon ajatuksia kokoajan mitä pyörii päässä... välillä raskasta. Oltiin K kanssa pe iltana ulkona...kokonaiset 1,5h tanssimassa kunnes en enää jaksanut, rupes tuntuu tosi pahalle. Soitin S ja sanoin et jos ne haluu lähtee viel ulos niin olen kotona kohta..

Pähkäilin tänään et miks me ei kerrota meidän lapsille meidän lapsuudestamme sillä kaikilla joilla on arpia kantaa mukanasa jotain mitä ei voi untohtaa ja melkeen aina se on muokannu meidät semmoseks mitä olemme, jotku oppii ja osaa kääntää pahat hyväks ja toiset ei osaa ja jatkaa tuhon linjaa.

Siis miks me ei kerrota, sillä meidän lapset on niitä jotka elää meidän virheiden kanssa myös. Kukaan ei oo täydellinen ja kaikki me kadutaan jotain, EI ole ihmistä joka ei kadu mitään, ja jos on niin niitä on vaan 1%, eli en oikeesti usko etteikö meillä kaikilla ole jotain mitä me kadutaan, jotain mitä ollaan tehty tai jotain jota on jäänyt tekemättä. Koska jos meillä on arpia niin meillä on on ollut elämää, kaikki ei aina hyvää ja arvet on siellä muistuttaakeen tapahtuneesta... niin että me ei unohdeta... fyysiset sekä psyykkiset arvet.. mietin vaan... ehkä meidän päätöksiä vanhempina ymmärrettäis paremmin ja jotenkin tuntuu ikävälle ettei tunne sitä ihmistä joka on aina ollut omassa elämässä mukana, joka on antanut elämän meille. Mulla on aika etäinen suhden omaan äitiini, se on aina ollu aika etäinen, me ei olla oikeastaan ikinä puhuttu mistään. Muistan yhden kerran boodassa kun istuttiin iltamyöhällä keittiönpöydän äärellä niin äiti puhu niistä vanhoista tapahtumista ja sanoi ettei meidän olis pitänyt tarttee nähä niitä, tiedän sen koska ei kukaan vanhempi toivo että lapsensa näkee mitään pahaa etenkään omia vanhempia kohtaan. Meidän äiti ei ole ikinä sanonut mulle, en usko et muillekaan et se rakastaa meitä, en muista et olisin saanut siltä haleja pienenä, muistan et kun olin kipeenä niin se toi ruokani sänkyyn ja tarkisti vointini, silloin tuntu et se välittää.

On niin paljon asioita joita vieläkin pitää opetella ja asioita joiden kanssa pitää oppia elämään. Parasta olis ollut jos sen olisi tehnyt silloin kun jotain ikävää tapahtu koska kun niitä tulee ja tulee niin ne kasaantuu ja sit on vaikeeta selvittää ajatuksia.

Muistan kun oltiin boodassa yks kerta, tais jolla joku kesä, ehkä juhannus... Itkit ja kerroit kuinka sun oli niin suunnaton ikävä Aarnea, juteltiin kauan ja myöhemmin pyysin et olisit hakenu ammattiapua puhuaksees kaikista menneisyyden asioista, mut et tehnyt sitä ikinä.. Toivon et N ja E kävisi juttelemassa kaikista asioista niin et ne oppii käsittelemään vastoinkäymisiä oikealla tavalla.. et ketju katkee..

Me yritetään vaan selvitä ilman sua, me kaikki...