Ollaan tehty pientä edistystä Noxun kanssa, hän menee yksin kouluun, ollaan harjoiteltu pikku pätkiä kerralla, tuntuu hyvälle että hän uskaltaa luottaa ja tuntea turvaa siit että mitään ei tapahdu ja että koulu on edelleen siellä missä oli eilen ja että mä olen lähettyvillä. Tuo turvattomuuden tunne sillä on ollu niin vaikea ja on ollu niin raskasta kun se ei oo uskaltanu tehdä mitään ilman mua.. Valoa on tunnelin päässä.

En tiedä millon nää kaikki kivet tippuu sydämestäni, kauhee huoli N. Voi tosi huonosti enkä tiedä miten voin auttaa, haluaisin että tulee tänne vähän aikaa mutta kun siltä ei oikeen saa mitään vastauksia. Ollaan sen isänsä kanssa paljon juteltu ja kaikilla on niin kova huoli. Tiedän että viimeset vuodet on ollut sille raskaita kaikkien muutoksien takia ja sit että näkee isäpuolensa oven takana kuolleena. Olit niin paljon mukana sen elämässä ja olit aina hyvä isähahmo sille, luulen että välitti susta enemmän mitä tajusikaan. Miten oppis elämään niin ett kaikilla olis hyvä olla??