perkele, kirjotin pitkään edellisen ja kaikki hävisi... ihanaa tää tekniikka...

Haikeeta kun mietin et sä oli meistä kahesta aina se joka tajus kaiken tekniikasta, sulla oli aina uusimmat puhelimet, hehe, jopa sillon kun kännykät tuli:) Ajattelen sitä paljon, et olisit tykänny tästä uudesta teknologiasta, kun puhelimesta olis saanut kaiken mitä tarttee... se oli täysin sun juttu  

Halusin vaan sanoa kuinka paljon kaipaan sua. 

Välillä tuntuu ettei jaksais, tiedän että ajan myötä kaikki tulee helpommaksi, toivon niin vaikka tiedän et oot aina mukanani. Ajattelen sua sairaan paljon, ja se kipu on vielä pistävän kipee. 

Mika, Mika, Mika, ei kaikki voi olla loputonta. Mikä tarkoitus oli siinä että sä kuolet???? en vieläkään tiedä... ymmärrän että sä et jaksanu kaikkea, sulle tuli liikaa menetyksiä. Mä ymmärrän sen nyt... tunnen sun kivun vielä, kuinka se hajottaa kaiken sisällä.

Koitan päästä eteenpäin, tiedän ettet olis halunnu mulle muuta kun hyvää, kääntäen kaiken. Niinkun mä halusin sulle vaan hyvää, aina...

Oli mitä oli, kirjotan mitä hyvänsä niin kirjoitan vaan siks kun mulla on niin sairaan kova ikävä. En halua olla ilma sua, en halua löytää uutta elämää ilman sua. Vaikka me ei ikinä oltais yhessä enään, en silti halua olla ilman sua. 

--- ei enään ole vaihtoehtoja.

tiedän et nää mut jutut on sekavia, mut sä tajut, oot aina tajunnu. Vittu, kun sattuu vielä.

Tiedän, huomenna kun herään, oot mun kanssa mut ei satu niin paljoo. Joskus on vaikeeta elää muiston kanssa, ei voi halata, ei voi väitellä, ei voi keskustella.

Mika, Mika, Mika, Mika, kaipaan sua kokoajan ja aina.   vitsi kun saisin kyyneleet loppumaan

Aikaa on mennyt.. päivääkään ei ole mennyt ettetkö ole luonani. Välillä purskahdan itkuun kesken mitään, ajan aamulla autolla töihin, olen kaupassa... Vittu, kun oikeest toivon niin paljon et oot täällä. Pakko jaksaa ja jaksan kun en vois ikinä jättää poikia, sisareitani, rakkaitani, tiedän sen kivun mitä ne joutuis käyvmää läpi.

Mut sun ja mun kesken, mun on niin sairaan ikävä sua. En haluais olla yksin loppuelämää mutta en nää elämää ilman sua, tai näen mun yksinäisen elämän. On raskasta kun en voi oikeen enään itkeä ja kaipaa sua ilman et ihmiset miettii "hei, eikö jo oo tarpeeks aikaa menny"... ei oo kellekän kelle kertoa sitä miten vitun paljon ikävöin sua ja haluan et oot täällä. 

TIEDÄ SINÄ, joka sekunti, minutti ja hetki olet sydämessäni ja sydämestäni valuu kyynelitä. 

...käännä käännä aikaa taaksepäin....

Ei voi edes ymmärtää. Sattuu vielä niin paljon, itken ja joskus ajoittan tuntuu vielä et ei tää oo totta. Kaipaan sua niin paljon. Ei ollut sun aika!!!!!
Kaunis, suurisydämisin, hauskin, lämpimin, kiltein mun Mika. Rakastan sua vielä niin paljon.
.....tuuuuuu takas!!!!!

Tosi haikee ja raskas olo ollut koko tän viikon, luulen et se häämöttävä kuolinpäivä tuo suunnattoman raskaan olon. Ikävä koko ajan ja vaikee tajuta et kohta on menny vuosi.
Otin sen päivän vapaaksi koska jos ei tulla haudallesi käymään niin petaudun peiton alle..
<3 <3

Aikanen aamu mut ihana makaa peiton alla lämpimässä.
Näin susta taas viime yönä unta. Juteltiin just A kans chatis siitä miten ihana on vaipua uneen kun siellä voi olla lähellä sua, vähän niin kun rinnakkaiselämä.
Tänään ei oo mitään ihmeellisiä suunnitelmia paitsi että isosiskolle kerääntyy kavereita ja ne tarjoa ruokaa. Mul ei oo lapsenvahtia tai siis olishan niitä mut en varmaa saa Noxua meneen minnekään. No ainahan sitä voi siivota....
A laitto ihania vanhoja kuvia mulle, hitsi kun aika menee nopeesti.
Olen suunnattoman ylpeä kaikista muksuista, kuinka hienoja ihmisiä ne on.

Kiva herätä aamulla ja huomata et kaikki se lumi mikä täss on hiljallee sulanut pois on tullut takas... Okei, tosi nättiä mut nyt sais jo pikkasen riittää.

Viime viikonloppu meni sairastellessa, poskiontelontulehdus, eikä tarttenu edes mennä lääkääriin saamaan diagnoosi, ihan näppärästi sen itse totesin ja onneks löysin edelliseltä kerralta sumuketta, ja voilà - niin se hävisi. Pikkasen kuvia N viime käynniltä täältä, kun oltiin kaikki syömässä:)

Vuosi vaihtu jo aika tasan kuukausi sitten. Aika menee niin nopeasti. Emma ja Anna oli meillä uutena vuotena, vettä sato kun mentiin illasta apuun vähän raketteja muuten vaan syötiin ja oltiin iisisti.

Huomenna ollaan jo helmikuussa onneksi, niin tylsä tää aika vuodesta. Onneks on töitä!! Viihdyn töissä tosi hyvin, vielä kylläkin oppimisvaiheessa mut tuntuu pitkästä aikaa hyvälle. Ja muutenkin kun kaikki perunkirjoitus jutut on ohi eikä hengitä ja stressaa kokoajan niskaan. Kun sain ne perunkirja paperit muutama viikko sit niin tuli aivan älyttömän tyhjä olo, jotenki se viimenen side suhun katkes, Kiskon osalta. En osaa kuvitella sen olevan vaan mun vaan se oli aina meidän. Tuntuu niin haikeelle ja surulliselle samalla kun oli suunnaton helpotus et kaikki on ohi. En tiedä kykenekö menee Kiskoon, jossain vaiheessa siellä on tietty pakko aineksi käydä. Ajattelin et jos sen olis kesäks saanu jotakuta valmiiks oltais voitu mennä sinne H, A ja J kanssa, mut sit iski paniikki ja tunne etten tiedä voinko mennä..

Ajattelin sua joka päivä ja olet joka yö ajatuksissani ja unissani. Kaipuu ei ole niin raastavan kova mutta ikävä on suuri vielä.

Viime yönä kun menin nukkumaan tunsin tuoksusi, muistan hymyilleeni koska tiesin että olet vierelläni.

Mika Pekka Kivinen - kävelet mukanani koko ajan, elämä jatkuu kun sen on pakko jatkua, ikävä sua. Pitkästä aikaa tuntuu että kyllä tää tästä ja se on niin hyvä tunne.

N on armejassa ja viihtyy, toivottavasti loppuun asti. Olisit ylpeä siitä. A tsemppaa koulun kanssa, ja hyvin varmasti

menee. Noxu voi paremmin ja paremmin, sen kanssa on jo pikkusen helpompi olla (koputan puuta:)

   mun aurinko

Saa nähdä huomenna mitä herra tuumii lahjoistansa.. kun ei oikeen ole ollut varaa ostaa ja kun olen nykyään ainoa jolta se saa lahjoja jouluna kun me sisareet ollaan sovittu et ostetaan vaan omille...mut niil muilla on isovanhempia ym... no olkoon mitä on.. Kiitos Peppe kun muistit ja lähetit voimia...
Mitä voi sanoa, ruottalaisil on hyvä sanonta " Du fattas oss".