Koska en ole mikään Runebergi, voi olla et kaikki ajatukseni ei tule oikealla tavalla ulos kirjoittaessa. Tän blogin ajatus on oikeastaan mun ajatukset Mikalle, puhua tai kirjoittaa sitä mitä en enään voi sanoa sille. Siks en oikeastaan ajattele kauheesti miten tekstit tulee kun suurimman osan mun ajatuksista ja muistoista hän tietää. Blogista ei tiedä kuin muutamat.

Siksi jos joku mun ajatus tai mielipide tuntuu vieraalle niin multa voi aina kysyä sen taustaa.

Heidi:

Olen pahoillani jos ymmärsit tekstin N väärin, tiedän että jos joku niin sinä olet tukenut ja auttanut sitä paljon. Mitä tarkoitan on lähinnä sitä epävirrallista sijaa jonka "ulkopuoliset eli ei omat lapset" saa tämmöisessä tilanteessa.

Arvostan suuresti apua jonka olet antanut N, kiitän myös sua siitä. Myös N arvostaa kaikkea mitä olet tehnyt. Toivon että muistat sen aina, oli mitä on ja tapahtu mitä tapahtu.

Tiedän ettemme ole vielä siellä että uskallamme kysyä toisiltamme et mitä kukin tarkoittaa jutuilla ja tapahtumilla - kirjoituksilla - mutta toivon että päästään vielä sinne. En ikinä ole toivonu sulle pahaa.

tälle illalle. Lauantaina uudet kavereille, onneks ei kotona. Pitää vaan kestää muutama tunti leikkipaikassa ja sen jälkeen Isak tulee meille yöks ja pojat on niin innoissaan, voi olla et jos jaksan vien ne uimaan sunnuntai aamuna. Tää viikko on pojille yhtä juhlaa kun perjantaina on Isak synttäri juhlat, teemana scary... saas nähä nukkuuko sen jälkeen:)

Ihanaa kun pääsee tällä kertaa pikkaisen helpommalla.

Tähän aikaan 9 vuotta sitten- N ja S oli just kömpiny sänkyyn. Multa meni vedet, kerroin sulle ja sait paniikin... Soitin Haikaranpesään ja sanoivat et oo vaan kotona niin kauan kun jaksat. Sä heittäydyit sohvalle walkmanit korvissa ja kuuntelit rauhoittavaa musiikkia, hahahha, naurettiin myöhemmin sitä et sä tarttit rauhoittavaa ja olit ihan stressaantunut. Lähettiin sit joskus 22 maissa sairaalaan, olin saanut huoneen jossa oli kylpyamme kun ajattelin et olisin halunnut synnyttää siellä mutta kun pääsin sänkyyn ja he katsoivat kuinka paljon olin auki niin ilmoitti siinä vaiheessa et ei enää voi antaa mitään puuduttavia et ilokaasu on ainoa jota voin ottaa ja sitä ei saanut kylpyyn mukaan joten se jäi sikseen. Olit vierelläni kokoajan ja kestit sen vaikka luulit ettet kestä..

23.57, hän sit syntyi - meidän raukkauden lapsi. Ei maailman kaunein vauva mut meidän.

Tässä sitä ollaan 9 vuotta myöhemmin, ilman sua. Tuut puuttuun kaikista kuvista, kaikista tapahtumista. Noxu ei oikeen osaa kaivata sua mutta tiedän et joskus, jossain vaiheessa se kaipuu omaan isää tulee. En varmaan enään tuu muistaan joka ikistä tapahtumaa... toivon että se muistaa ne hetket jotka vietti sun kanssa aina. Toivon et ihmiset puhuu hänelle susta niin että muistosi ei unohdu, niin että hän oppii tuntemaan edes vähän sua heidän kautta, sillä kaikilla on vaan hyvää sanottavaa. Me tullaan muistaan sua yhdessä, lupaan ettei ikinä tule semmosta päivää jolloin susta ei saa puhua. Pidän sut aina sydämessäni.

Hyvää syntymäpäivä Noxu Pate - toivoo mamma ja pappa   

Kuvat yöstä jolloin saimme Noxelssonin. Kuvat ei oo niin hyviä kun ei oo scanneria..      

Hyvää syntymäpäivää. Onnellinen poika innoissaan vohveli aamupalastaan ja lahjoista.

On niin monta ihmistä jolle kuuluu kiitos ja koita saada kerrottua sulle ne nyt kun olen kirjoitus tuulella:)

Pikkusiskoni:

Tykkäs sua paljon, oli aina auttamassa, pyysi sut sinne kun voit huonosti. Oli välikätemme silloin kun oli pakko koska se oli ainoa kaikista ihmisistä joka käsitteli sua kunnioituksella kaiken keskellä, halasi ja kertoi sulle kuinka paljon susta tykkäsi. Kantaa sua vielä niin paljon mukanaan, muistaa aina sen päivän kun istuit yksin Tenstassa penkillä eikä sillä ollu aikaa jäädä jutteleen sun kanssa kun sen piti mennä treenaan, sitä kaduttaa...

Se apu jonka se on antanut mulle - ei voi sanoilla kuvailla, pelasti varmaan henkeni. Kaunein ihminen maan päällä.

Isosiskoni:

On taustalla ollu tukenani kokoajan, vaikka ei ota kantaa, tiedämme että veri on vettä sakeampaa. Olet niin rakas.

Tuot sen vauhdin elämääni mitä aina välillä tartten.

N:

Vanhin lapseni - rakastan sua yli kaiken ja olen ylpeä susta. Kiitos että jaksat. Mika oli sinulle kun oma isä, jossain määrin enemmänkin. Tuntuu pahalle kun ihmiset ei anna sulle sitä virallista sijaa surra Mikaa, olit 4-vuotiaasta osana meidän jokapäivästä perhettä ja hän oli myös sinun isä! Sulla on oikeus samaan suruun kun hänen lapsillaan.

A:

Olet kaunis ihminen, vois melkeen kuvitella että olet saanut Mikan sydämen. Kannat meidän muiden puolesta niin paljon huolta et toivon että et ikinä unohda itseäsi. Sinun ansioista moni meistä voi paremmin mitä aikaisemmin. Olet joutunut kasvaan aikuiseksi liian nopeasti. Olit myös niin läsnä meidän perheessämme, sulla kuuluu myös sama oikeus suruun kuten hänen lapsillaan.

Heidi:

Pyydän anteeksi että toin sulle lisätuskaa. Kiitos että hoidit Mikan hautajaiset ja kiitos et käyt siellä muistamassa häntä. En tiedä missä vaiheessa meidän kommunikaation kaatui, milloin emme enään ymmärtäneet mitä puhuimme toisillemme. Toivottavasti voidaan vielä viettää vanhuuden päivät rannalla etelässä, drinkki kädessä.

Noxun synttäreitä ja olen pähkäilly ja pähkäillyt mitä hankkia sille, kun ei oo oikeen toivonu muuta kun sika kalliita juttuja...Iphone, ipad jne.

No löysin muutaman jutun, toivottavasti tykkää. Huomenna meille tulee vaan sisareita ja serkkuja käväseen ja sit lauantaina Noxu saa viedä 5 kaveria leikkimaailmaan, uuteen jonka ne on tohon meidän lähelle just avannu.

Tänään on ollut aika raskas päivä, ikävä sua ja paha olo siitä että et ole täällä. Viime vuonna et ollu mukana Noxun synttäreil etkä tuonu sille mitään lahjaakaan, taisit soittaa, en muista. Olit varmaan jo niin huonossa kunnossa. Vuotta aikaisemmin olit mukana kun pidin Noxulle synttärit, autoit ja oli ihan mukavaa.

Välillä ajatus siit et en voi jakaa mitää enään sun kanssa tuntuu kummalliselta, halusin aina sanoa et oo mun kaveri silti kun kaipaan keskustelujamme, sitä et me voidaan jakaa kaikkee. Pyysin sulta monta kertaa et jos voitais olla kavereita mut se ei riittäny sulle, en halunnu ikinä menettää sua ystävänä. Joskus sitä tajuu rakkauden suuruden vasta kun sen on menettäny. Pyysin sulta et olisit antanut sille opettaja naiselle mahdollisuuden, ehkä se olis voinu auttaa sua... mut sanoit et ikinä... Rakastin varmaan sua tietämättäni niin paljon et olisin vaan halunnut et oot onnellinen, jos ei mun kanssa niin jonkun muun kanssa.

Oot kokoajan mukanani, näen susta niin todellisia unia et aamulla mietin et oliko se todellista vai...

Kyyneleet ei lopu, toivon et ne loppuu kun en jaksa voida näin koko ajan. En jaksa olla yksin, en jaksa miettiä ja tuntea sitä kipua jonka sä tunsit. Jos olis mahdollisuus valikoida, ottaisin ajan takas vuotta ennen Noxun syntymää...kun kaikki oli vielä hyvin. Tai jos oikeesti vois valikoida, haluaisin sut nyt sillä elämän kokemuksella joka sulla on mutta raittiina.

Onhan sulla hyvä olla siellä missä olet?

Haluaisin että olisit täällä poikamme syntymäpäivänä. Laitan tän vielä koska tää on teistä kahdesta lempikuvani.    

Hitsi kun viikonloppu meni taas nopeesti. Oli aivan ihanaa kun N oli täällä. Sai vaarilta uuden puhelimen ja taitaa olla aika tyytyväinen. Pääsi myös shoppaileen vaatteita perjantaina. Lauantaina oltiin syömässä meidän isän ja nuorimman veljeni kanssa. Oli tosi mukava viikonloppu, vaikka ei ehditty edes puoltakaan siitä mitä olin ajatellu et tehdään. Jäi taas jälleen ikävä N vaan mut toivonmukaan saadaan nähdä sitä paljon enemmän jatkossa. Olen niin ylpeä siitä minkälainen hänestä on tullut, kuinka hyvä ja ajattelevainen ihminen hän on.   

Paikalliseen:-) ihanaa voida tehä miltä tuntuu. Noxu nukkuu ja N hoitaa. Kiitos kulta. Nyt moikkaan vanhoja vanhoja perhe ystäviä.

Vuosi menee aina käsittämättömän nopeesti, ei sitä tajukaan. Tässä vaiheessa on hyvä et menee niin et pääsee kauas ja ehkä oppii taas toimimaan jotenkin normaalisti. Ahdistaa niin paljon, Noxun synttärit, sun synttärit, isän päivä, joulu, uusi vuosi... Vois vaan nukkua pois ne.

Meillä oli Noxun kanssa edellisiltana pieni yhteydenotto tai oikeastaan se sai kohtauksen kun sen nettiaika oli mennyt...oli jopa saanut pidennetyn ajan... menee överiks tuo Minecraft. Sillon tuntu et pitäiskö soittaa neitokaiselle joka tuntee sen paremmin ja kysyä et mitäs nyt tehdään kun se kuulema tietää asiamme paremmin...

Ja vielä, kuinka moni kävi sua kattomassa täällä kun asuit, ensi autossa ja sit siel pikku bunkkerissasi?????? Kuinka moni niistä ns. hyvistä ystävistä soitti sulle ja kysy mitä kuuluu, miten voit? Kuinka monta kertaa se sun "paras kaverisi" kävi sua täällä kattomassa??? En väitä etteikö se koittanu auttaa sua siellä mut aika yksin sut jätettiin tänne.

Kaikki ne jotka ei tuntenu sua, jotka oli hyvänpäivätuttuja, olikin sit ekoja kritisoimaan ja kommentoimaan ja tietämään asioiden laidat paremmin kun sinä ja minä. Niin ja se muistosivusi jonka poikasi perusti kauniina eleenä, kuinka paljon siellä on jaettu muistoja susta?

Okej, yritän jättää sen jutun mut välillä vielä kiuhuttaa..Jätän tän tähän sillä en oikeesti välitä mitä muut ajattelee, ne jotka tuntee mut ja on nähnyt ja ollut osallisena sun, mun ja Noxun elämää täällä, ne tietää.

Pitäis yrittää järkätä Noxun synttäreitä mut ei oikeesti kiinnosta, enkä jaksais.

Pari kuvaa viimevuoden synttäreiltä, teemana Halloween. Ja veljeni ei ollut paikallinen Halloween mustanaamio...oli vaan ollut nenäleikkauksessa:)